On tää outo maa. Käveltiin eilen kotiin Annuskan kanssa ja sellanen lapsiporukka lähti seuraamaan meitä leikkiaseineen. Ne piiritti meidät kun me käveltiin ja "ampui" meitä. Me ei ensin kiinnitetty niihin mitään huomiota, sitten mua rupes ottamaan päähän ja käännähdin nopeesti sateenvarjoni kanssa ja ammuin takas. Koko porukka meni ihan hiljaseksi, ne säikähti siis, ja sen jälkeen ne suuttui. Paljon. Mä ajattelin että se olis ollu huvittavaa mitä mä tein. No, ei se tosiaan ollut. Ne rupes huutamaan ja riehumaan vielä enemmän, nyt vaan vihasina. Me oltiin onneks ihan meidän talon vieressä siinä vaiheessa. Kun mentiin sisälle ne lähti kiljuen juoksemaan karkuun.

Tänään oli toinen selkkaus osittain samojen lasten kanssa. Yks niistä löi Mikkoa. Sit ne oli kuulemma seissy meidän talon ulkopuolella tuijottamassa sisään. Tuomo varmaan kirjottaa tästä tapauksesta lisää kun oli näkemässä.

On se kumma että joutuu lapsia ruveta pelkäämään. Ei nyt lasta voi takaskaan lyödä (vaikka vois mieli tehdäkin), eikä vanhemmille valittaminen mitään auta, ei jotain chaviä teini-isää tai äitiä varmasti kiinnosta ulkkarin urputus. En tiedä miltä tää kuulostaa, mutta tuntuu tosi ahdistavalta. Siis itse kokemus ja että lapset käyttäytyy noin.