Mä oon täällä pohtinut kulttuurieroja kun joku siitä kysyi, tais olla Mandi. Oon kyllä havainnut jo monia eroavaisuuksia, tietysti vaan ikäviä puolia. Nehän nyt on helpompi huomata ensin. Heti aluks pisti silmään roskaaminen. Kadut on täynnä roskaa, ihmiset heittelee toisten pihoille roskaa. Mun koulu on semmosen kukkulan tai nummen päällä, kävelen sinne siis valtavan ruohokentän läpi, sekin on täynnä roskaa vaikka siellä on kolme roskista vierekkäin. Sitä on jotenkin tosi vaikea käsittää, että miten voi vaan heittää roskansa maahan sen kummemmin kiinnittämättä huomiota koko juttuun. Samoin koulussa ihmiset jättää usein roskansa luokkiin ja koulun baarissa pöydät inhottavaan kuntoon, vaikka sielläkin on roskikset. Toinen juttu on sitten kierrätys. Lasipullot menee roskiin. Sentään pahvit, mehutölkit, muovipullot ja säilykepurkit haetaan kotiovelta joka toinen viikko. Ikävä kyllä se ei oo mitenkään pakollista, aika pieni vähemmistö täällä taitaa kierrättää.
Teiniäideistä mä taisin jo selittää aiemmin? Lyhyesti: niitä on todella paljon. Oon myös kiinnittänyt huomiota siihen miten rumasti täällä monet vanhemmat puhuu lapsilleen. Suurin osa näistä tapauksista on ollut nuoria vanhempia semmosten kaksi- tai kolmevuotiaiden kanssa. Mutta näin mä myös pari päivää sitten yhdessä pubissa miten pubinomistajaäijä löi sellasta vaahtosammuttimen kokoista lastaan. Se oli ihan karmeeta, kun eihän siinä voinut tehdä mitään. Eikä ne britit kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
Se mikä täällä tuntuu ikävältä on se, että yksin ei voi kävellä illalla pidemmälle kun lähikauppaan. Kun ei todellakaan ole tottunut mihinkään kotiintuloaikoihin. Täällä tulee kahdeksalta pimeetä ja sen jälkeen ei yksin voi lähteä paljon mihinkään, eikä varsinkaan myöhemmin kävellä yksin kotiin mistään kaupungilta. Se tuntuu niin älyttömältä ja väärältä. Emmä nyt pelkäämään halua ruveta, tai vainoharhaseksi, mutta niin se vaan on että joka paikassa täällä varotellaan. Paikallisilla miespuolisilla henkilöillä on kans tapana huudella autojen ikkunoista kadulla kulkeville naisille, riippumatta vuorokaudenajasta kylläkin. Ei tunnu kovin mukavalta. Mä oon säikähtänyt sitä monta kertaa.
Tulipa tästä nyt negatiivinen juttu. Kuulostaa nyt vähän onnettomalta sanoa tähän loppuun, että muuten täällä on kyllä ollut mukavaa. Reippaasti suurin osa briteistä on ollut tosi ystävällisiä ja avuliaita ja kohteliaita. Ja koulu vaikuttaa hyvältä, se nyt on tärkeintä.

(Te jotka ootte lähettäny spostia mulle, en oo vielä kellekään kerenny vastaamaan, mut asiat helpottuu sitten kun saan oman koneen ja pääsen nettiin aina kun haluan. Kyl mä vielä vastailen ihan henk. koht!)

Näissä ei ny oo mitään järkeä näin pieninä. Mutta, onpahan kuitenki. Kerron näistä myöhemmin lisää, kun kerkeen. Ekat kuvat on kotikatua, kotiovi ja puutarha etc.

Sain kuvattua omakuvan eli ekan tehtavan. Se on vahan erilainen ku toi mika on esilla. Kritiikki on tunnin paasta ja mun vatsassa on perhosia. Ei tasta ekasta saa edes arvosanaa, mutta silti jannittaa. Taytyy esitella se tyo jne.

Yritan tanaan kereta kuvaamaan tata ymparistoani koulun jalkeen. Saa nahda jos kerkean, pimea tulee siina kahdeksan aikaan. Enka ma halua olla yksin ulkona missaan kauempana siihen aikaan. Saattaa kuulostaa oudolta. Mutta Maanantaina ma kavelin koulukaverini Saanan kanssa Chathamin puolelta kotiin kasilta ja se oli tosi epamiellyttavaa, nahtiin paljon aijaporukoita jotka huuteli ja vihelteli, samaa teki jotkut ohiajavista autoista. Muuten koko paikka oli autio. Ainiin - nahtiin me myos prostituoitu silla reissulla. Chatham onkin ilmeisesti vahan rauhattomampi kun Rochester, mut emma kotipuolellakaan yksin illalla menis niille kapeille kujille mita taa kaupunki on taynna. Eika kuulemma kannatakaan.

Asken kun olin Chathamissa nain paivasaikaan, niin nain myos ihan sikana teiniaiteja. Annuska oli kylla kertonu etta niita on paljon, mut en tajunnu etta noin paljon. En o ikina missaan nahny samanlaista maaraa. Maanantaina ma olinki siella illalla, ni eipa niita sillon nakynytkaan. Sensijaan sillon ma nain hirveesti mua reippaasti nuorempia pariskuntia kauppaostoksilla. Jannittavaa.

Onks siella jo syksy? Taal on helvetin kuuma. Onneks taalla sentaan on pieni tuulenvire melkeen aina.

Kirjotinko ma jo siita, etta meidan koulun yhteydessa on baari? Ihan siis koulun opiskelijoille ja henkilokunnalle tarkotettu. Sielta saa siis kaljaa, ja siella saa polttaa. Musta se oli ekaks aika janna konsepti, mutta nyt kun ajattelee, niin ehka se ei sit ookaan. Suomessakin vois olla niin.

Taa on hyva juttu kun istun tassa vaan kirjottamassa tata niin ei oo aikaa jannittaa sita kritiikkia. Paitsi en keksi enaa mitaan kirjotettavaa.
Hmm. No, en olis uskonut etta vaatii oikeesti vahan aikaa tottua tohon liikenteeseen. Ma en tieda mihin suuntaan katsoa kun ylitan tien. Yritan vaan olla tarkkana, etten jaa alle. Ihana asia on se etta kun jalankulkijana odottaa valojen vaihtumista ja painaa nappia, niin ne vaihtuu melkein heti.

Mun luokalla on 6 suomalaista, 1 ruotsalainen, 1 espanjalainen, 1 puolalainen ja tietysti britteja, mut kaikista en viela edes tieda mista ne tulee. Useimmat britit nayttaa aika nuorilta ja ne joiden juttuja oon kuullu ni ne on just muuttanu himasta. No on sit yks poikkeus, semmonen mukava nainen, joka on ehka siina kolmekymmenta tai jotain. Mun ryhmassa on pelkkia britteja mun lisaks. Meilla on siis koko luokka varmaan jotain suunnilleen 40 henkiloa, sit meidat on jaettu viela a, b ja c ryhmiin, ja ne on viela jaettu a1, a2, a3, a4 ja b1, b2 etc. Niin esimerkiks mun kritiikki tanaan on c3+c4-ryhmien kanssa eli meita on kuus henkea. Se on mun mielesta aika kivaa ettei oo sellasta jattikritiikkia, se olis tosi ahdistavaa. Eika sita kylla jaksais kuunnella kaikkien juttuja. Sit me saadaan myos kirjallinen palaute jokaisesta tyosta. Taa on varmaan tosi kiinnostavaa? Ma taidan lopettaa tahan.

(Poistin nyt sen ominaisuuden etta pitaa olla bloggerin kayttaja voidakseen kommentoida. Nyt kaikki saa.)


Oma huone.

Illalla käytiin siis pubissa. Mä en ymmärtäny mitään mitä ne vanhat paikalliset äijät mulle puhu. Okei - liiottelen, mutta jouduin kysymään monta kertaa yheltä äijältä et mitä helvettiä se sano. Se kysy että istunko mä tiskin jakkaralla. En istunut, seisoin vieressä.

Sit me nähtiin Chavsejä, paikallisia jenginuoria, nimitys kuulemma tulee sanasta Chatham, joka on Rochesterin vieressä oleva kaupunki. Tai se on oikeestaan ihan kiinni Rochesterissa, raja taitaa olla vähän epäselvä. No kuitenkin, Chavseistä: pojilla on verkkarit ja kultakäädyt ja bullterrierit (paitsi teineillä ja lapsilla on vaan verkkarit) ja tytöillä on mahdollisimman vähän päällä - kuulemma myös talvella. Chavsit ei ilmeisesti tykkää jos puhuu muuta kun englantia (ainakaan teinit ja lapset). Tuli ikävä olo kun käveltiin sellasen pienen porukan ohi illalla kun oltiin menossa pubiin, vaikka ne oli kakaroita, eikä ne sinänsä tee mitään pahaa, kuhan tuijottaa ja huutelee ja kuulemma saattaa kampittaa jos menee liian läheltä. Mutta siis, ihmeporukkaa.

Tänään Annuska piti mulle kaupunkikierroksen. En oikein tiedä millon se tunne iskee, että ei - en ole ulkomaanmatkalla lomailemassa vaan asumassa täällä. Kai se sitten ku koulu alkaa. Rochesterin puolella oli yks tosi kiehtova kauppa: Englannin isoin divari! Se oli järjettömän kokonen. Mulle tuli heti mieleen et pitää kehuskella Ilyalle. Nojoo, ei kehuskella, mutta ajattelin että erityisesti sä Ilya (jos nyt luet tän) oisit vielä enemmän innoissas kun mä kun pääsisit sinne. Jos pääset(te) tänne sit kesällä niin vien sut heti ekaks sinne jos tuot mulle ruisleipää. Sitä on jo ikävä.

Täällä ollaan, ihmettelemässä. Pelkästään se on hämmentävää miten miljöö on niin erilainen, talot näyttää ihan oudoilta ja kaupat on piilossa. Nopeestipa siihen tietysti tottuu. Mä oon myös ollut käsittämättömän tyyni, en tiedä mistä se tulee, ehkä vaan siitä että oon niin väsynyt. Maanantaina kyllä varmaan sit taas jännittää kun näkee kaikki omalta luokalta ja on jotain esittäytymistä ja sellasta, apua. Mikko ja Annuska pitää mulle huomenna yksityisen town orientationin, kun en osallistunut koulun tänpäiväseen. Mä odotan jo sitä että täällä kaupungissa osais kulkea ja kaupassakäynti ei olis vaikeeta. Sitten kun Tuomo tulee niin mä jo vähän osaan.

Huomenna mä herään maasta, missä en ole ikinä käynyt. Huomenna tähän aikaan mä oon tullu jo koulusta kotiin. Epätodellista.
Noin kahdeksan tunnin päästä mä oon jossain eri elämässä.